Pensaiden talvi 3

Muutamat pensaat pystyvät pitämään versonsa  hankien yläpuolella. Silloin ongelmaksi saattaa tulla se, että pensas maistuu makoisalta jänisten mielestä.

Jänikset tykkäävät kuninkaanangervosta. Sitä on järsitty jonkun verran. Kuninkaanangervo on tiheä ja pysty pensas. Se ei ole moksiskaan näistä syömingeistä.

Ikävämpi kohtalo on ruusulla nimeltään Ilo. Se on maistunut jäniksille viime talvena oikein hyvin, koska Ilon pitkät versot ovat piikittömiä. Seuraus on ikävä: syötyihin versoihin ei tule ensi kesänä kukkia. Tämä sen takia, että Ilo on kertakukkiva pensas ja sen kukat muodostuvat edellisvuoden versoihin. Ilo on vaikea suojattava, koska sen versot huipultelevat kahden metrin korkeudessa.

Pensaiden talvi 2

Näin surkean näköisesti hapsottava laikkukirjokanukan varret hangen keskellä. Heti kovien hankiaiskelien mentyä kanukat ovat melko hyvässä järjestyksessä punaisine varsineen. 

Päinvastoin kuin edelliset seisoivat syreenit melko pystyssä koko talven. Välissä myös yksi saskatooni eli marjatuomipihlaja.

Myös herukkapensaan olemus näyttää lohduttomalta talvella. Kesällä se on taas topakka kuin mikä! Herukan takana kaksi pystyä hovijasmiketta.

Suojassa voi menestyä. Vajan seinustalle kiivennyt kärhö

on jäänyt lumipainoista täysin vapaaksi. Sen sijaan vajojen väissä kasvavat  aroniat ovat saaneet päälleen katolta pudonneet vyöryt.

Pensaiden talvi 1

 Talvella ei tonttukaan pääse likelle pensaitaan, koskapa tuota lunta tuli runsaasti tänäkin talvena. Mutta olipa tässä maalis-huhtikuussa muutamina päivinä niin mojovat hankiaiskelit, että likelle meno onnistui oivallisesti. Niiltä hankiaisilta sain kuvia, jotka kertovat pensaiden talvesta. 

Aina ei hyvältä näytä. 

Tässä nälkäiset jänikset ovat käyneet pienen vaahteran kimppuun.

Lumi on painavaa. Siinä käy näin.

Tässä on pari kuvaa lännenheisiangervojen ryhmästä. Se kasvaa aurattavan tien tuntumassa - niinpä se on saanut päällensä aikamoiset kinokset. Mutta ei hätää;  kyllä nämä keväällä nousevat ihan itse.             

Ajatuksia ihmisistä ja ihmisten ajatuksista

 Jotkut golfia harrastavat sanovat, että heistä on kiva liikkua luonnossa golfia pelatessa. Heidän luontokäsityksensä saattaa olla hiukan harhainen. Golfkenttähän on pelkkä nurmierämaa. Juolahtaako golfaajan mieleen ajatus, että kirjastosta löytyisi kirja "Suomen kimalaiset" (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018)? Mihin suuntaan golfaajan kiinnostus suuntautuu siellä golfkentällä? Ehkä ei kimalaisiin, ehkäpä kimalaisten vähyyteen?  

 Sitten toiset tavalliset ihmiset ovat ajattelultaan suuria esteetikkoja. Kun he näkevät pihanurmellaan myyränkekoja, se on esteettinen haitta. He suuttuvat kauheasti ja saavat myyräntappokuumeen. He ryhtyvät vaivalloisiin ja/tai rahallisiin toimiin tappaakseen kaikki myyrän näköiset elikot. Ihan vain sen vuoksi, että ne keot ovat niin suunnattoman epäesteettisiä. Tavan tallaajasta sukeutuu korkean luokan esteetikko - ja vihaaja. Ajattelu kapeutuu. Ei juolahda mieleen, että myyränkeon voi helposti potkaista matalaksi - ja siinä se. Eikä juolahda mieleen, että kirjastosta löytyy kirja "Myyrän salainen elämä" (Ylönen Hannu, 2018).

Tontillasi olisi mahdollisuuksia, jos...

 

Tässä laitan talveksi mietittäväksi asiat, joista kirjoitin kesällä Sorsakosken Rompetorin esitteessä.

 Tontillasi ja palstallasi olisi mahdollisuuksia, jos...

Sorsakoski on hieno paikka. Täällä on taajaan asuttu kylä kahden järven välissä. On omakotitaloja melko isoine pihoineen, rivitaloja pikku palstoineen ja kerrostaloja laajoine tontteineen. On kalliopohjaa, kivikkoa ja hyvämultaista maata. Onpa niillä ihmisen kiva oleilla ja nauttia säästä kuin säästä. Ja ”kukin omalla tontillaan” .

Mutta kuinkas on laita ihmisen älyn, kun hän katselee tonttiaan? Ihminen matkii rikkaampiaan. Tässä tapauksessa englantilaisia lordeja, joiden maisemallinen kauneuskäsitys on 1800-luvulta alkaen ollut laaja, hyvin hoidettu nurmikko kera tammipuun kaukana tuolla noin – ja pari puutarhuria hommissa. Nyt köyhä suomalainen pieneläjä haluaa myös nurmikon tontilleen ihailtavakseen.

Mietipä, mitä ajattelet nurmikosta. Onko nurmikko mielestäsi

• kaunis ja ihana,

• helppohoitoinen vaihtoehto kaikelle muulle,

• ihmisen järjestämä erämaa, jossa on erittäin yksipuolinen kasvusto ja elämä,

• ikuinen riesa, sitä kuulemma pitää hoitaa: perustaa, kastella, lannoittaa, lyhentää, siis ajaa ja trimmata, haravoida ja jopa ilmata (haloo!!!, siis tehdä reikiä maahan!) ja sitten sieltä pitää tappaa kaikki myyrät ja kontiaiset riippumatta siitä kuka on kuka ja olisiko joku rauhoitettu, ja vain sen vuoksi, että olisi siistiä.

Allekirjoittaneen mielipide taitaa jo tulla selväksi ylläolevasta. Melkein kaikki meistä voivat toimia ”omalla tontillaan”, tehdä mitä parhaaksi näkee. Mitä siis minä neuvon nurmikon tilalle? Neuvon istuttamaan sopivia pensaita. Sopivuus löytyy eri näkökulmia pohtimalla, esim. aurinko/varjo, korkeus/mataluus, havu/lehti, kukkia tai ei, marjoja tai ei, tiivis/pörhö, pörriäismagneetti tai ei, hoitotarve vähäinen/ hoitotarve jokunen (esim. ruusupensaat).

Miksi pensaita nurmikon tilalle? Tässä muutamia syitä:

• nurmikon vaatiman työn ja kustannusten väheneminen: voit poistaa työlistaltasi nurmenajon, haravoinnin, bensan oston, hoitotyöt, myyrien vihaamisen, bensakoneen säkätyksen harmin,

• luonnon monimuotoisuuden tuominen tontillesi: parhaimmat kukkivat pensaat ovat pörriäisille elinehto, pensaat antavat eläimille suojaa, mutta myös mahdollisuuksia; esim. pöllöille on tarjolla alaoksia, joilta ne voivat vaania sapuskaansa. Pensaat ja pikkupuut ovat hiilensitojia siinä, missä sinä annat niiden olla.
  

• pensaat tarjoavat luonnolle ja eläimille enemmän etuja kuin perennat, vaikkakin perennoista muutamia voi hyvin käyttää lisukkeina, esim. pioneja, kärhöjä, saniaisia, punalatvaa ja jättimesiangervoja,

• kesäisestä kauneudesta nauttiminen: kukkivat pensaat, värit, pensaiden kaunis ryhmittely, luonnon seuraaminen, laiskottelu,

• luonto toimii monimuotoisesti pensaiden välissä ja alla, kun vain muistat olla toimimatta himosiivoojan tavoin.

Sanot, että pensaathan ne vasta ovatkin työläitä. On mielestäsi paljon kivempaa ajella ruohonleikkurilla ympyrää joka viikko kuin rymytä joskus oksasaksien kanssa pusikossa. Tähän minulla on kerrottavana monen vuoden kokemuksesta: pensaiden hoitelu on erittäin pientä. Jos lasken pois istutuksen ja istutuskastelun, olen 10 vuoden aikana kerännyt mustaherukasta marjoja monta tuntia ja käyttänyt niiden syömiseen minuutteja, seppelvarvulle olen tehnyt ns. tuuhennusleikkuuta yhteenä noin 30 minuuttia ja repäissyt ohikulkiessani muutaman vuohenputken pois. Muille pensaille en ole tehnyt mitään, en edes lannoittanut. Eniten olen ”uhrannut” aikaani ihailuun ja valokuvaamiseen. Ruohoa en ole leikannut korttakaan näiden pensaitteni väleistä. Siellä kasvaa mm. pölkkyruohoa ja syyläjuurta – tunnetko niitä? Nyt myös löytyi musta konnanmarja. Hoitotyötä olen joutunut tekemään paljon yhden pensasryhmän kohdalla; se on orapihlaja-aita. Aita ei ole minun istuttamani, joten joudun kärsimään aikaisempien isäntien tekemistä virheistä.

Pensassuosikkini, joita haluan mainostaa istutettaviksi kaiken kokoisille tonteille, ovat seppelvarpu, pallotuija ´Globosa`, keltavuohenkuusama, mustilanhortensia, syreenit esim. isabellansyreenit, mustaherukka, lännenheisiangervo ja tähtijasmike.

Mitä siis Sinä ajattelet nurmikoista?  

Luonnon järjestystä

 Kuva kertoo syksystä ja lunnonjärjestyksestä.  Tai luonnon järjestyksestä, koskapa on muodostunut noin selkeä kuvio.

Luonnon oma järjestys on humpsauttanut kuolleet lehdet säännönmukaisesti kuunliljan keskustan ympärille. Keskeltä nousevat vain kuihtuneet kukkavanat. Luonnonjärjestykseen kuuluu, että lehtien vihreät aineet ovat valuneet juurille säilöön. Jäljelle ovat jääneet kuihtuneet, kalmon vaaleat lehdet. Talven mittaan nekin maatuvat paikoilleen saman luonnonjärjestyksen mukaisesti.

En aio pistää tikkua ristiin "siivotakseni" tätä järjestystä. Ensi keväänä vain katseella seuraan, kuinka kuunlilja aloittaa taas kasvunsa.

Syyskuuraa

Kaunis päivä ja aamulla pakkasta. Kuura koristelee pensaiden lehtiä. Syyskuuraa - vaan ei kuraa.

Komealla maksaruoholla on kukatkin pystyssä.

Ruusun lehtiä.

Keltavuohenkuusaman lehdet ja hedelmät.